pupun mietteet - Bunny is so wise

pupun mietteet -  Bunny is so wise
vain mielikuvitus asettaa rajoja - mutta kuvitellut rajat voi aina ylittää. Only imagine makes limits - but when you just imagine limit...you are allowed to go over it.

keskiviikko 21. syyskuuta 2016

Avustajakoiran hoito, Lordin tarina

21.9.2016
Maarit Nenonen, Lordi
jatkossa korvaan Invalidiliiton lyhyemmällä versiolla eli pelkkä liitto, liiton vastuuhenkilöllä tarkoitan henkilöä joka yksin esimiehensä kanssa käsittääkseni pyörittää koko avustajakoirasysteemiä liitossa.



Tämä hetki: 

Lordi on sairas, n.vuosi sitten lonkkansa lihakset liukkaalla lattialla kaatuessaan pahasti revähdyttänyt työkoira joka tällä hetkellä tekee mukautetusti, siten ettei vamman aiheuttama kipu iskisi läpi, töitään. Myös uusien asioiden koulutus on eettisesti, oman mielipiteeni nojalla joka pohjautuu vuosien kokemukseen eri eläinten kouluttamisen ja hoidon vuosien kokemuksesta sekä erityisesti eläimen hyvinvointia ajatellen poissuljettu ajatus.
Pelkällä tulehduskipulääkkeellä ja rauhallisella liikunnalla, koiraa turhaan kipeyttämällä pärjättävä ellei oma rahapussi riitä hoitoon. Kolmen kuukauden jälkeen seuraava kontrolli sopiiko avustajakoiraksi vai ei. Siis ei kontrollia minkään hoidon vuoksi.



Miten Lordin kanssa on mennyt ja miten tähän tilanteeseen on tultu:




Lordi tuli käyttööni joulukuussa 2014, iloinen ja työintoinen koira




Lordilla oli joitakin aiemmin opittuja huonoja tapoja joiden poisopettamiseen kului aikaa mutta se samalla teki meistä hyvän parin, mm. paha tapa livahtaa, tehdä ns.äkkilähtö esim.kaupungilla roskiksille ja syömään roskia vaikka mistä.

Kotonakin juuri roskiksen kanssa tehtiin töitä että se ei ole paikka josta Lordi ruokaansa saisi hakea.

Ulkona tapahtuvaa roskien perään ampaisua ja syömistä treenattiin käytöksestä pois kotitiellä siten että tienpenkalle vietiin pieniä ruokasyöttejä ja aluksi hihnassa ollessaan niitä vain kerta toisensa jälkeen ohiteltiin kunnes palkka jonka minulta sai oli kiintoisampaa kuin penkalla oleva nakki, lopuksi syöttejä ohitettiin ilman hihnaa ja tätä käytöstä ei ole ollut aikoihin enää - välillä huomaan että jossain talossa on roskis tyhjennetty, sen haistaa itsekin, ja koiran kuono nousee kiihkeät muistot mielessään ja pyydän jättämään ja palkkaan kun aiheen ohi on menty kivasti.




Siihen pisteeseen että uusia asioita pystyttiin opettelemaan eli siihen, että pelkoreaktiot ja huonot opitut tavat oltiin käsitelty tai niitä ei enää tarvinnut treenata pääsääntöisesti, aikaa oli kulunut puolisen vuotta vaikka oma suhteeni Lordiin tuntui syntyvän luottavaksi ja hyväksi parissa viikossa muutoin paitsi tiettyjen tässä nyt mainitsemattomien tilanteiden osalta.

Koira myös pelätessään esim.miesavustajaani, hakeutui lähelleni, minun ja avustajan välissä ollen – suojelukäytös vaikka avustajaa kohtaan koira käyttäytyikin pelokkaasti niin silti oli ”etulunjassa” jos pelon kohteena oleva avustaja olisi tullut minua lähemmäksi ja välillä tulikin niin Lordi viime hetkellä väisti vierelle ja vaikutti välillä jopa siltä että mikäli avustaja olisi käyttäytynyt uhkaavasti minua kohtaan, olisi saattanut puolustaa kiivaastikin.
Vieläkin jos esim. väkijoukossa humalainen mies tulee liian lähelle niin koira asettuu minun ja tämän henkilön väliin.



Uutta Lordi olikin innokas oppimaan, niin kantoi klapeja pihan kasasta minne pyysin, paikat lisääntyivät, oli kottikärryä puukatoksessa, puukoppaa terassilla, pihapöydälle, korkeammalle kukkalaatikkoon jonka ajattelin että on aika lähellä kassahihnan korkeutta kaupoissa.

Klapien kassa treenattiin nostamista, kantamista, tiettyihin paikkoihin esineiden laittamista josta on ollut hyötyä sittemmin kaupoissa ja muutenkin, koira osaa laittaa esineitä eri paikkoihin joko sanallisella ohjeella, laserosoittimella merkattuani tai kädellä osoittaessani.
Kassahihnalle ostoskorista ostoksia, kaupassa pudotin hyllyltä rikkoutumattomia ostoksia (muropaketteja, ananassäilyketölkkejä, käyttöesineitä) ja niitä laittoi koppaan, seuraten kauniisti vierellä tai jääden sopivaksi katsomaani paikkaan käskyllä odottamaan vaikka ohitseen juoksi lapsia ja ihmiset ihmettelivät, joku saattoi jopa käydä silittämässäkin mutta käskyni piti ja koiran palkkasin hakiessani sen pois paikaltaan ja niin toimin tietysti vieläkin.



Vetotreenejä aloitettiin, tarkoituksena se, että Lordi voisi talvisaikaan jolloin jään usein jumiin sähköpyörätuolillani tai kesällä nurmikollekin sateen jälkeen kun jään jumiin, saisi Lordi nykäistyä tuoliani hieman eri suuntaan jotta saisin renkaat pitävälle kohtaa alustaa eli ei mitään varsinaista pyörätuolin vetoa ole tarkoituksenani ollut koskaan.

Mopon päälikumilla aloitettiin, siirryttiin autonrenkaaseen (ilman vannetta olevaan) ja kaikki meni hyvin.
Vaikeaa oli se, että pyörätuolin edestä tai sivulta Lordin sain vetämään yleensäkään, tuolloin meni usein maahan ja vaikutti että olisiko mahdollisesti edellisessä paikassa ollessaan epäonnistunut ja saanut huonoa palautetta mutta kärsivällisyys palkittiin ja yhteistyömme alkoi sujumaan tässäkin asiassa.
Itselläni on vetoa varten Lordilla tukevat vetovaljaat ja olen vetoharrastusta harrastanut aikanaan Collien, Tanskandogin sekä parin vuohenkin kanssa joten asia ei ole minulle uusi ja eläimen suorituskykyä ja liikkeitä siinä on seurattava ettei rasitus ole liian suurta vaikkei mistään ns.voimavedosta ole kuitenkaan kyse, lähinnä ahkion, pulkan tai pienten kärryjen vedosta sitten kun perusvoima ja muut asiaankuuluvat olisi kunnossa sekä juuri niitä pieniä pyörätuolin kääntämiseen tarkoitettuja vetoja.



Paikallisen koirakerhon kokoontumisen liepeillä käytiin opettelemassa ja vahvistamassa sitä ettei toisiin koiriin oteta kontaktia vaikka mieli tekisi muulloin kuin vapaalla ollessaan.

Kotona kävikin koirakavereita leikkimässä, toisella ihmisavustajistanikin on koiria ja leikit sujuivat vauhdikkaasti ja riemulla.

Uiminen ei aluksi ollut Lordin juttu mutta kun vielä tuolloin oma toinen koirani (Espanjanvesikoira) innokkaasti meni takapihan lampeen uimaan niin perässähän sitä oli toisenkin mentävä ja siitä tulikin kiva kesäharraste.

Opeteltiin että vaikka pallo tai frisbee lentää lampeen niin sen saa hakea vasta kun saa luvan, eikä ole kyllä muiden pallopeleihin yrittänyt liueta mukaan.

Tarkkuutta nostettaviin tai kaupasta ostettaviin tuotteisiin opeteltiin laserosoittimen avulla ja niin tavarakasasta lattialta tai sohvatuolilta tuli juuri se esine jota valolla osoitin, muutenhan ne lukuisat esineet joita pudottelen lattialle arjessa, tulevat Lordin tuomina tarkasti käteeni tai syliini automaattisesti, osaa myös jättää esineen nostamatta ja se on hyvä asia kun pudotin lääkkeet lattialle, "jätä" pyyntö toimii niissä tilanteissa hyvin ja huutelen sitten ihmistä avuksi.




Onnettomuus:




Minulla alkoi kuntoutusjakso, kaksiviikkoinen Maskun neurologisessa kuntoutuskeskuksessa.

Siellä heti alkupäivistä jonain tapahtui onnettomuus, Lordi jäi nuuskimaan käytävälle, jatkoin hissukseen matkaani ajatellen että kohta se tulee kun minua ei näy ja niinhän tulikin, lentämällä melkein, olin juuri ehtinyt toiselle käytävälle kääntymään ja koira kääntyessään menetti tasapainonsa, sen takajalat lipesivät alta ja samalla ulvahti.



Olin jo aiemmin sopinut että Annika Himanen tulisi katsomaan minua ja Lordia Maskuun ja se osuikin sopivasti koska Annika otti yhteyttä Invalidiliittoon nähdessään koiran liikkumisen vaikeudet onnettomuuden tapahduttua ja sen jälkeen käytti Lordin Turussa eläinlääkärillä koska itse en päässyt kuntoutuksesta koiraa eläinlääkärillä käyttämään.

Eläinlääkäri totesi vasemman takajalan lonkan lihasten pahan revähdyksen, hoitona tulehduskipulääkekuuri sekä muutamia päiviä ilman ylimääräistä liikuntaa ja sen jälkeen rauhallisia lenkkejä, lyhyitä ja kunnon mukaan useampia.



Asiasta siis tiedotettiin Invalidiliittoon tietysti ja itse olin siinä käsityksessä että Annikan yhteydenotto oli ihan hyvä asia, minullehan tosiaan oli kerrottu että saisin koiran kanssa apua ja yhteyttä voisin ottaa Axxel brusabyhyn, peesariin tai Invalidiliittoon, en kokenut tehneeni mitään virhettä.




Lordin hoito:




Tuota samaa eli rauhallisia lenkkejä hihnassa (hihnassa koska siten estin sen ettei vahingossakaan pääsisi tekemään mitään äkkilähtöjä ja pahentamaan jalan tilannetta entisestään) mutta ilman lääkekuuria, kipuun kuitenkin tabletin antanut silloin kuin on siltä vaikuttanut eli aika useinkin, tätä siis olen jatkanut siitä lähtien...puoli vuotta.

Invalidiliitosta ei kuulunut mitään.
Informaatiota sinne oli annettu vuoden lopulla ja alkuvuodesta kun peesarini kävi koiraa hieromassa ja tilannetta toteamassa, mutta hiljaisuus oli liiton kannalta ajankohdan tyyli.



Invalidiliitolla oli myös tieto siitä, että koira oli kuvattu ensimmäiseltä käyttäjältään palautuessaan ja kuvauksen syynä oli takajalkojen jäykkä, epätyypillinen askellus – vikaa ja huolta koiran terveydestä oli siis jo ollut ennenkuin Lordi minulle käyttöön luovutettiin ja tästäkin syystä olisi ollut erityisen tärkeää omistajatahon puuttua koiran terveydentilaan todella nopeasti.




No, hoidin sitten sairasta koiraa kunnes liiton vastuuhenkilö soitteli että maaliskuun lopulla olisi tulossa kurssi jonne minun olisi hyvä osallistua koska minulla kerta on koiran kanssa niin kovasti ongelmiakin ollut.

Kurssista tiedotti ja lupasin mennä, ajattelin kyllä että mitähän tämä nyt tarkoittaa kun puhe oli että kyseessä on ihan peruskurssi koiran pidosta, ruokinnasta ja hoidosta, koulutuksesta.
Mielikuvani muodostui sellaiseksi että ongelmat Lordin kanssa johtuisivat Invalidiliiton mielestä pelkästään siitä, etten osaa koiraa hoitaa saati kouluttaa, ei siis siitä että koira on sairas.



Onnettomuudesta puoli vuotta, lääkäriin ja mitä sitten:




Keväällä maaliskuussa sitten minun toinen Maskun kaksiviikkoinen piti olla ja Lordin kanssa sinne menin mutta sairastuin heti ensimmäisenä päivänä ja liiton vastuuhenkilö järjesti niin että Lordin haki Annika hoitoon mutta pelkkään ylläpitoon, ei mihinkään muuhun, ei kuntoutukseen eikä mihinkään, vain ylläpitoon vaikka mahdollisuus olisi ollut kuntouttavaan toimintaan aivan hoitopaikan katon alla. No hoitopaikka koiralle oli siinä hetkellä itselleni kyllä hyvä koska sairastuin tämän kevään ensimmäiseen influenssaani ja palasin kotiin paranemaan itsekin, Lordi oli Annikalla hoidossa sen ajan ja kuulumisia soittelin, Annika olikin  jo liiton vastuuhenkilölle laittanut infoa Lordin tilanteesta kuten asiaan kuuluukin.




Sain koiran takaisin itselleni samalla kun ennalta sovitulle kurssille Helsinkiin tulin maaliskuun lopussa päivää aiemmin koska tuolloin oli sovittu ensimmäinen eläinlääkärin tarkastus onnettomuuden jälkeen, vastaanotolle Mevetiin.

Puoli vuotta onnettomuuden jälkeen!



Paikalla oli lisäkseni Invalidiliiton vastuuhenkilö sekä Axxelista kurssiakin pitävä Laila.




Eläinlääkäri totesi vamman, suositteli laserhoitoa 6-10 kertaa sekä fysioterapiaa, laserhoidon siten että kuusi kertaa olisi kaksi kertaa viikossa tapahtuvaa ja sen jälkeen kerran viikossa vielä parin viikon ajan, loput pari kertaa voisi sitten käyttää jos siltä vaikuttaa että tarvetta vielä olisi.

Ensimmäiset kaksi kertaa käytinkin itse, invalidiliitto kustansi, maksoin Mevetin käynnillä omavastuuosuuteni verran kuluja joten omavastuuni Invalidiliitolle kuittaantui, kuittia omavastuusta en saanut.



Sitten itselleni kävi ohraisesti, sairastuin myöhemmin diagnosoituun B-influenssaan, oli sitten aat ja beet podettu...




Kurssin viimeinen päivä jäi minulta käymättä, käytin vain Lordin laserissa ja kotimatka alkoi, oli ihan loppuviikko ja seuraavalla viikolla liiton vastuuhenkilön kanssa sovin että koska hänen tutkittuaan satakunnan alueen tarjontaa, satakunnan alueelta ei kuulemma laserhoitoa olisi saatavilla ollenkaan joten sovittiin että koska olen kipeänäkin niin Lordi vietäisiin hoitoon Paimioon koska siellä olisi laserhoito toteutettavissa kuten lääkäri oli suositellutkin.

(myöhemmin selvisi että satakunnan alueeltakin tuota laserhoitoa olisi ollut saatavilla)
Vielä liiton vastuuhenkilön tultua koiraa hakemaan sanoin että annan koiran hoitoon vain sillä perusteella että hoito oikeasti tulee toteutumaan koska mielestäni koira ei olisi enempää rikki mennyt mikäli olisi vähemmällä lenkityksellä ollut viikon päivät ja sitten olisi vaan pitänyt alkaa pohtimaan mitä muuta olisi tehtävissä hoidon suhteen mutta laserhoito luvattiin järjestää.



Parin viikon kuluttua kyselin hoidon perään miten ja missä aikataulussa se on toteutunut,

sain vastauksen: ”19.4.on aika."



Maskuun kun vihdoin pääsin aloittamaan kevään kaksiviikoiseni niin siellä oli jo toinen avustajakoira joten Lordin saaminen venyi mutta ajattelin että se ei haittaa koska se saa hoitoa ja 4-5 viikkoahan siihen kokonaisuudessaan menisi että jäljellä olevat kaksi kertaa viikossa käytävät sekä yksittäiset viikkokäynnit toteutuvat...




Koira palautettiin liiton vastuuhenkilön ja henkilön jonka luona Lordi oli hoidossa, toimesta kotiinlähtöviikkoni torstaina, keskiviikkona oli käytetty eläinlääkärillä - korvatulehdus ja muuten terve koira oli todettu Koira ja kissaklinikalla perusterveystarkastuksessa.




Minulle hehkutettiin kovin että koira on nyt täysin terve, pidettiin palaveri siitä, miten hoitopaikan henkilö tulisi meille jatkossa käymään ja sovittiin että pari-kolme kertaa hän tulisi kotikäynnille että ohjeistaisi minua kouluttamaan koiraa jotta ongelmista päästäisiin...




Kun koirantuojat lähtivät parin tunnin palaverin jälkeen Maskusta, menin huoneeseeni, syötin koiran ja lähdin hetken päästä iltapissatukselle sen kanssa.

En mennyt Lordin kanssa kuin vajaan kilometrin yhteen suuntaan ja ihmettelin jo siinä välillä kun satoikin että kylläpä se läähättää vaikka menin ihan kävelyvauhtia sähköpyörätuolillani koska sitä oli kuuleman mukaan pelkästään kävelytetty päivittäin parin tunnin metsälenkkejä jotta lonkat saivat kunnon liikettä koska koira joutui nostelemaan jalkojaan metsäisessä maastossa korkealle ja paljon (tämä jo laittoi mietityttämään koska lääkärin ohjeistus oli kyllä rauhallisia lenkkejä mutta ei mitään pitkäkestoista kuitenkaan) niin en mitään vauhdikasta alkua edes ajatellut koiralle senkään vuoksi.
Takaisin tultiin ja koira kulki koko ajan huonommin ja huonommin, perillä tuli jo paksu valkoinen kova vaahto koiran suusta ja kävely tosissaan vaikeaa, siitä huomautti jo pari ohikulkevaa kuntoutujaakin kun sisätiloihin päästiin.
Ajattelin että odotan asian kanssa kotiin että näen koiran kotioloissa.



Seuraavana päivänä en muuta kuin pissalla käytin lähimmässä sopivassa paikassa koiran, oli rento päivä eikä käytävällä kulkuakaan tullut paljoa.




Lähtöpäivänäni eli seuraavana päivänä siitä kun sain koiran hoidosta ja minulle oli ylistetty sen olevan nyt täysin terve, minulle tuli käymään ystävä vierailulle Annika Himanen, joka on ammattilainen koirien koulutuksen, käytöksen ja anatomian puitteissa, monen muunkin asian ammattilainen mutta nämä nyt niitä jotka minua auttoi Lordin arvioinnissa koska minusta koira oli huonossa kunnossa.

Annika totesi myös Lordin huonon kunnon sillä hetkellä, ja koska oli nähnyt koiran aiemminkin tiesi sen aiemmin liikkuneen jopa onnettomuuden jälkeen paremmin kuin päivää sen jälkeen kun Invalidiliiton vastuuhenkilö ja henkilö jolla koira oli hoidossa, väittivät että koira on täysin terve! Ei ollut juurikaan ilonaihetta vaan oltiin tyrmistyneitä, pahoillaan koiran puolesta.



Olin aiemmin jo sopinut ottavani yhteyttä Mevetissä Lordin tutkineeseen lääkäriin hoitojakson loputtua.

Otin yhteyttä Lordin tutkineeseen eläinlääkäriin Helsinkiin Mevetiin heti seuraavana maanantaina ja kerroin tilanteen, hän sanoi ettei nyt hänestä ole enää apua ja valitettavaa että hoito ei toteutunut - siinä vaiheessa minulle ei oltu vielä kerrottu miten Lordi oli laserhoidossa loppujen lopuksi käynyt, minulla oli tietona että kerran, sitten oli tieto että "on suositeltu kolmea kertaa" mutta että kuka suositteli, siitä ei vastausta kuulunut keneltäkään. 
Kissa ja koiraklinikan jossa oli korvatulehdus todettu, lausunnossa oli että sai laseroitoa eli laskin siitä että oli kaksi kertaa sitä saanut.



Liiton vastuuhenkilö oli jokaisessa puhelinkeskustelussa hyvin negatiivinen eläinlääkärin jonka vastaanotolla oli itse ollut mukana ja ehdottomasti tuolloin ollut sitä mieltä että suositeltu hoito on tarpeellinen ja toteutettava - sanoi laserlaitteita jopa "Hong kongin halpiskoneiksi" ja ettei paremmistakaan ole mitään kunnon hyötyä.

Näihin aikoihin aloin käyttää sähköpostia asioiden hoitoon liiton kanssa pelkästään siksi että jää mustaa valkoiselle mitä on sovittu.



Niin, eläinlääkärin suositus puhelimitse oli että Lordi tulisi käyttää ortopedillä ja hän suosittelikin yhtä mevetin ortopedeistä jollei lähempää kotiani löytyisi ketään muuta asiantuntijaa.




Ilmoitin liiton vastuuhenkilölle samana päivänä eläinlääkärin suosituksesta ja jäin odottamaan vastausta...pari viikkoa kului ja perjantaina sain kysymysviestin jonka oli jakanut esimiehensäkin kanssa ja valheellisesti esittänyt Lordin fysioterapian onnistumisesta ja siitä miten se hoidettiin.

Sain vastauksen jossa hän kysyy minulta ettenkö minä ole saanut eläinlääkärin vastausta ja että tämän eläinlääkärinkö yhteydenottoa nyt odotan? 
Vastasin liiton vastuuhenkilölle kyllä että odotan hänen itsensä vastausta mitä tehdään. En ole vastausta saanut.

Viikonloppu oli välissä ja tiistaina 17.5.2016 kävin kunnaneläinlääkärillä joka totesi että ensimmäinen lääkekuuri ei korvatulehdukseen joka hoitopaikassa oli puhjennut, bateereita ja hiivaa, ole tepsinyt ja määräsi toisen kuurin, samoin tulehduskipulääkekuurin jalasta johtuvan vamman tuomaan kipuun, sekä suosituksen Seinäjoelle ortopedille, eläinlääkärille joka on kyllä lähempänä kun Helsingin Mevet ja kuulemma tällä Seinäjoen lääkärillä käytetään lihasvammaisia koiria jopa pääkaupunkiseudulta asti, eli arvostus ainakin on korkealla.




Samalla reissulla Lordin sain punnittuakin ja sekin harmitti osaltaan, koira oli lihonut hoidossa ollessaan noin kolme kiloa...lähtiessään painoi 28,8kg ja heti Maskusta kun tulin koiran kanssa kotiin eli reilu pari viikkoa sitten, aloin dieetillä pitää koska liivit olivat tiukat...oletin että on lihonut ja niin olikin koska vielä parin viikon "laihiksenkin" jälkeen paino oli nyt 31,4kg.




Laitoin heti eläinlääkäriltä tultuani viestin jonka jaoin sekä liiton vastuuhenkilölle, hänen esimiehelleen sekä hoitopaikan henkilölle kertoen mitä eläinlääkärllä sanottiin, otin valokuvat papereista mitä kunnaneläinlääkäri kirjoittti sekä kuiteista jne myös mukaan sähköpostiin.




Taasko odottelua?




Taas alkoi odottelu mitä seuraavaksi...pyysin maksusitoumusta Seinäjoen lääkärille sekä matkakorvauksia siten että invataksi saisi laskuttaa suoraan koiran omistajaa eli invalidiliittoa koska tuloni eivät riitä sellaisiin summiin mitenkään, nyt jo on tullut kuluja joita varten olen joutunut lainaamaan jo rahaa.

Sain odottelun jälkeen luvan käyttää Lordi Seinäjoella jossa sitemmin otettiin ensimmäiset röntgenkuvat onnettomuuden jälkeen, suosituksena kolme eläinfysioterapiakäyntiä koska eläinfysioterapeutti pystyy paremmin lihakset käymään läpi paremmalla ajalla kuin mitä eläinlääkärillä on vastaanotolle varattuna aikaa.
Lähetin kotimatkalla taas jo kaiki paperitiedot ja sähköpostia kirjoitin liiton vastuuhenkilölle sekä hänen esimiehelleen ja sitten vasta alkoikin ODOTUS.



Laitoin useamman sähköpostin aiheesta, onko liitolla jokin ehdotus missä Lordi tulisi eläinfysioterapeutilla käyttää vai etsisinkö itse ko.ammattilaisen vai riittäisikö se, että peesarini käy koiraa hoitamassa koska peesarinihan on myös fysioterapeutti.

Ei vastausta keneltäkään.



Sitten tuli sähköpostia...elokuun alussa...reilut kaksi kuukautta Seinäjoen eläinlääkärikäynnistä.


Sain neljä eri päivämäärää joista valita minulle sopiva jolloin koira haettaisiin minulta ja vietäisiin asiantuntija- arvioon koska ”valitettavasti koiran vaivat eivät ole olleet asiantuntijoiden havaittavissa vaan pelkästään siellä kotona” !!


No sitten kysyin tietysti missä tämä heidän päättämänsä arvio toteutettaisiin, kenen toimesta ja kuinka kauan siihen menisi aikaa? Kysyin myös eikö eläinlääkärit, eläinfysioterapeutit, eläinkouluttaja, eläinhoitaja ole olleet alojensa asiantuntijoita ja kuka olisi sitten asiantuntija.


Vastauksena vain kysymys mikä annetuista päivämääristä minulle sopisi koiran hakua varten.


Laitoin postia samoin kysymyksin ja vielä lisäksi että miksei yksinkertaisiin kysymyksiin pystytä vastaamaan vai olisiko pitänyt jotenkin julkisesti alkaa kyselemään näistä asioista että vastausta olisi saatavilla.


Tämän jälkeen vastaus sisälsi jo sen, että ensin eläinlääkärin arvioon Mevetiin samalle eläinlääkärille jolla maaliskuussa Lordi oli käytetty ja sen jälkeen asiantuntija-arvioon.


Loppujen lopuksi kävi niin, että itse varasin ajan ko.eläinlääkärille ja tässä maanantaina 19.9.2016 eli melkein vuosi onnettomuuden jälkeen, kävin taas eläinlääkärillä.

Kyseisellä vastaanotolla oli mukana liiton vastuuhenkilö esimiehensä kanssa.

Eläinlääkäri totesi että vaiva on kroonistunut ja tulehduskipulääkettä nyt päivittäin annettava, ei mitään hoitoa, ei kuntoutusta.

Liiton vastuuhenkilö olisi laittanut Lordin jo eläkkeelle.
Koira on 4vuotta, 7kuukautta, 21 päivää nuori tätä kirjoittaessani puhtaaksi.
Eli oliko liiton vastuhenkilön sekä hänen esimiehensä läsnäolo eläinlääkärin vastaanotolla sitten se asiantuntija-arviointi?

Sillä, että kerroin kuinka paljon Lordista on minulle apua vaikka emme ole voineet opetella uusia asioita, emme ole voineet käydä pidemmillä lenkeillä, en voi ottaa mukaan jos on tiedossa pidemmät kävelyt koiralla kaupunkireissuilla. Tiedän sen rajan koska koiran kipu alkaa vaivata ja olen tottunut tässä vuoden aikana elämään sen vamman aiheuttaman vaatimustason mukaan.


Kyseenalaistin sen, että olisiko asia tällä hetkellä näin huono jos koira olisi saanut hoitonsa jota eläinlääkärit olivat suositelleet ja jotka liitto oli luvannut että ne toteutetaan?

(Onhan allekirjoittamassani sopimuksessa jolla Lordi avustajakoiraksi minulle luovutettiin, myös tieto siitä, että liitto on avustajakoiran vakuuttanut, mikä ei pidä paikkaansa kuitenkaan.)
En saanut suoraa vastausta, sen kyllä että kolmen kuukauden päästä uudelleen samalle eläinlääkärille uusintatarkastukseen ja arvioon voiko olla työkoirana enää.



Viime yönä taas kun mietin asioita, aloin miettimään että kun itsekin olen törmännyt toiseen puolikuntoiseen avustajakoiraan joka on töissä liivit päällä, kulki todella paljon huonommin kuin Lordi, että


koskahan lahjoituksia tehneet ihmiset huomaavat tai saavat tietää että ovat lahjoittaneet rahaa avustajakoiriin joita ei koirien omistajataho kuitenkaan halua pitää kunnossa sitä työtä varten mihin ne on kalliilla koulutettu tai edes muuten terveinä koirina.”


Näinhän se tuntuu menevän mitä olen kuullut toisiltakin avustajakoirien käyttäjiltä mutta jotka eivät jaksa tai uskalla sanoa asiasta enää koska ovat saaneet Invalidiliiton taholta mielipiteen että koirassa ei ole vikaa mutta käyttäjässä on. Esim. jokin leikkaushoito tehdään ja kuntoutus jätetään puolitiehen tai kuten Lordillakin, ensin koin kuukausien odottelun jälkeen invalidiliiton taholta että vika onkin vain ja yksin minussa kun en osaa koiran kanssa ensinkään olla enkä tiedä mitään koska ongelmaa kerta vaan on, enhän saisi edes tarkkailla koiraa...tämän sanoi liiton vastuuhenkilö minulle suoraan siellä kurssilla maaliskuussa muiden kurssilla olleiden kuullessa saman kun kysyin koiran käytöksistä keskultaessamme että "entäs sitten kipukäytös? Onhan sekin tärkeä huomata ajoissa"




Tuntuu ettei sen ole väliä että ongelmana on koiran vammautuminen vaan se, miten käyttäjän saisi syyttämään itseään vaikkei siihen aihetta olekaan.

Käyttäjää ei uskota vaikka käyttäjä on koiran kanssa yöt ja päivät erittäin tiiviisti yhdessä.



Odotettiinko vain että liiton saamasta informaatiosta huolimatta Lordi kuntoutuu itsekseen vai että käyttäjänä palan loppuun ja en enää kehtaa tai jaksa omien terveysongelmieni kanssa painiessani koirasta enempiä kysellä?




Käsittääkseni ei kukaan avustajakoiran saanut ihminen ole täysin terve vaikkei tällaisten asioiden kanssa painimista kestäisi kaikki "terveetkään".




Montako puolikuntoista avustajakoiraa kentällä mahtaa oikeasti olla ja monenko käyttäjän mieli on pahoitettu matkan varrella syystä että käyttäjä on ollut huolissaan Invalidiliiton omistaman avustajakoiran terveydentilasta?




Itsekin olen saanut koota itseäni muutamaankin otteeseen tämän asian vuoksi mutta en anna periksi, ensisijaisesti Lordi on saatava kuntoon vaikka siitä ei enää raskaampiin töihin tule koskaan olemaankaan ja työuransa tulee olemaan tereeseen avustajakoiraan verrattuna kenties lyhyempi.




Olen säästänyt jokaisen sähköpostin ja viestin joita olen lähettänyt ja saanut Lordin asioiden hoidon aikana ja käyn asianomaisten kanssa pelkästään kirjallista yhteydenpitoa koska siitä jää todisteet siitä koska ja mitä on sanottu, luottamus on mennyt.


Jaan tämän tekstin useammassa paikassa julkisesti koska tämä asia on tärkeä, ei pelkästään Lordin vaan kaikkien avustajakoirien hyvinvoinnin kannalta jos jotain ikävää tapahtuu ja työkoirille sattuu usein enemmän kuin normaaleille kotikoirille vaikka kuinka varoen eläisi ja toimisi.


Nyt vain mietin miten saan rahoitettua avustajakoirani hoidot joita on olemassa ja jotka varmasti ovat hyödyksi, itse sairastan ultraharvinaista sairautta hyperekplexiaa muutaman muun diagnoosin kera joten ei tämä omakaan elämä niin rentoa menoa ole.


Tässäpä tätä tekstiä tuli, olen sanojeni takana sataprosenttisesti ja minuun voi olla halutessaan yhteydessä.

Toivoisinkin keskustelua asian tiimoilta juurikin siksi, että en usko että Lordi on ainut tapaus joka yritetään pyyhkiä vaan pois liiton vastuualueelta odotuttamalla ensin turhaan, ohittamalla hoidot ja lopuksi eläkkeelle laittamalla.
  Maarit Nenonen

kasalaink@gmail.com

maanantai 17. joulukuuta 2012

lauantai 10. marraskuuta 2012

75 Birds, Butterflies & Beautiful Beasties to Knit and Crochet

 Oh, this book may be nice to have or have for loan for couple of days.
I have book what may say about sister of this butterfly-book, so I have that flower book  same style than this one.
Basic is that you look at those all beautiful patterns and do some of them - and then book lays somewhere (maybe you already loan that to your friend) and you just crochet or knt all kind of insects and flowers etc. Almost every pattern can do if just look model, exp butterfly: you need right colored yarn and then you quite easily create that butterfly you wanted to do.
Same basic pattern can tune so many different models - only your own brains can be different mind but do not worry about it - do what you want to do with yarn and needle or hook.



This is that commercial what I linked here, there is more interesting books also, take a look =)

via that blue text you may go to that page where books are for sale.



75 Birds, Butterflies & Beautiful Beasties to Knit and Crochet: Use them to decorate your clothes and accessories, to give as gifts - or to decorate your gift wrap and greetings cards - and to collect as a creative display piece. These entrancing little beasts are thoughtfully displayed in a directory at the front of the book. Choose from winged insects and flying fancies, hanging horrors, cute ladybugs and perfect honeybees, tropical terrors and backyard favourites. Each critter is cross-referenced to a complete pattern and/or chart at the back of the book, with information on stuffing, finishing and yarn requirements: plus helpful hints on creating iridescence and translucent wings. You'll also find a mixture of fun and fabulous ideas for using the creatures in a range of styles and settings: children's designs, quirky homewares, and elegant fashion accessories.

tiistai 6. marraskuuta 2012

Pupuhäkin putsaus - bunnies will have clean home



Elvis katselee häkin siivousoperaatiota tarkkaavaisesti.

Kaikki häkin sisältö otetaan pois ja häkki imuroidaan ja pyyhitään. Carrie tarkkailee.

"voisikohan tätä seinääkin hieman pyyhkiä?"

"Tämä lipasto jo kiiltää - kukas sieltä kurkistaa takaisin..."

Elvis kyselee varmaan joko on valmista...Hannan silittelyt riittivät selitykseksi.

Pupujen potta, pesun jälkeen siihen laitettiin kissan kristallihiekkaa muutama sentti ja sitten hamppukuiviketta vähän päälle, on sitten pehmyttä istua potalla.

Lelut ja kipot ja kupposet..leikkipyyhe menee kokonaan pesuun ja uusi tilalle.

Alakerta näyttää jo valmiilta, pohjalla paksu kerros kutterinlastuja ja hamppukuiviketta.

Minun lankakori-rahini alla oli jotain kiintoisaa, siellä oli pupuset aina välillä kurkistelemassa.

Tässä menee uutta kuiviketta alakertaan, samaa hamppukuiviketta vähän keskikerrokseenkin, sinne ei kannata kutterinlastuja laittaa sillä ne tuppaavat vaeltamaan pupujen luiskaa pitkin alakerran tasanteen kautta lattialle.

"Mitä! Tuoksuuko pesurätti noin raikkaalta?"

"Hieno juttu, nyt makuutasanteeltani tulee ihanan raikas"

"Täällä alla on vielä yksi lelu!!"


"...Lelun pitää saada sinne ylös..."

Tämän merkkistä on hamppukuivikkeemme mitä on nyt käytössä tilaan sitä Zooplussalta suht edulliseen hintaan, siellä on kaupat aina onnistuneet hyvin.

Hanna lisää vielä jotain keskikerrokseen...

Maituria!?!?!?!

Ei, vaan tilalta haettua kuivaheinää. =) Heinä on hyvä säilyttää tuollaisissa paperisäkeissä, ne säilyvät hyvin kun ei ole sen enempää heinää tarvitsevia eläimiä jotta navetan ylisillä olisi kunnon paalit itsellä...

Kaurakippo ja vesikippo, vaikka pupuilla on vesiautomaattikin niin kiposta tykkäävät juoda kaikkein eniten, automaatista eli tuttipullosta ne eivät oikeastaan lipitä kuin harvemmin esittääkseen että: "vesikipossa on kuulkaas nyt heinärooskaa - tulkaa vaihtamaan..."

Yläkerta näyttää hyvälle, koska oljet ovat tällä kertaa olkipussista loppuneet niin kuivaheinää sinne laitettiin, oikeastaan on ihan sama mitä sinne yläkertaan laittaa sillä pupuset sisustavat sen aina kokonaan tyhjäksi, siellä on sitten pelkästään tuoreheinät heinätelineessä ja kranssit sun muut seinille sidottuina. Olen ompelemassa niille uutta petiä, se tulee sitten tuonne yläkertaan - seinään kiinnitettynä, muutoin se on matkalla alakertaan tuossa tuokiossa.

Tuttipullo vielä paikoilleen...

Mietoa pesuainetta, mäntysuopakin on ihan hyvää, rätti ja karhunkieli - sillä saa pinttyneet pisukohdat pois potasta jos sellaisia on tullut, tuo kristallikissanhiekka pitää kyllä todella hyvin, on kaikkein paras kuivike potassa - kaikenlaista on kokeiltu, mutta tämä ei haise ja kestää hyvin.

Kuvaa kakkoskerroksesta.

"Jokohan sinne kotimökkiin pääsee..."

Ja pääseehän sinne!

Yläkertaan menevää laskusiltaa lainataan jotta pupuset pääsevät kotiinsa tutkimaan.

Tässä on leikkipyyhe - Elviksellä on tapana kiskoa se häkin puolelle raosta pois, siinä on puuhaa ja pehmeä vapaasti kaiveltava ja siirreltävä peti.

Pajuukranssin pitäisi kohta jo tehdä uuden, sitä tykkäävät nakertaaja varsinkin keskellä yötä siitä on mukava ottaa kiinni hampaillaan ja yrittää kiskoa irti seinästä - mukavaa kolinaa ja narinaa...

"ooo!...kotiportaat!"

"Kattelen vähän kauempaa, ei sovi niin innostuneelta vaikuttaa..."

"Mutta kun en malta..."

"Tästä sitten...."

"...Lähtöasetelmiin..."

"...ja - HEP!"

"JIHUU!" ... "No nyt se ehti ensin..."

"Sanoinko ettei kannata hätäillä?"

"Valmiina...."

"...HOPSISTA!"

"Onpas täällä siistiä ja mukavaa taas"


Kaikki kerrokset pitää tutkia.

Hanna vielä laittaa kulkusillan yläkertaan paikoilleen.

"No, onko valmista?"

"Kyllä se jo siinä yhden pupusen kestää..."

"Minä ensin - minä ensin!!"

Lopuksi vielä siivousjälkien siivousta, siivousta siivouksen takia.   


Videolinkkiä vielä lisäksi:
sekä
 

keskiviikko 31. lokakuuta 2012

Maskussa häärättyä 2012 - These I did at Masku 2012


 Paljon tuli häärättyä kuntoutuksessa kuntoutumisen ohella ja onhan kädentaitotiloissa häärääminen myös kuntoutumista parhaimmillaan, vertaistuki toimii sillä samanhenkiset ihmiset tulevat tekemään uusia ja vanhoja tuttuja juttuja.
Monella on tapana esim. posliininmaalauspäivinä käydä jokaisella kuntoutusjaksollaan edes jotain pientä, joko itselleen tai esimerkiksi avustajalleen.
Avustajilleen melkein jokainen joka tuonne askartelupajaan tulee, niin tekee jotain tuliaista - avustajia halutaan kiittää ja heitä kunnioitetaan.

Tein muutamana päivänä Fimo massasta pieniä korujuttuja ja vaikka avaimenperään laitettavia maskotteja, niitä en ole saanut aikaiseksi vieläkään kuvata - mikähän siinä on kun ei oikein tunnu fiilikset kovin vauhdikkaalta...
...kai se on tämä syksy...sitä tietää että syksyn jälkeen tulee talvi ja sitten joutuu olemaan neljän seinän sisällä monta kuukautta.

Tottahan pääsen invataksilla lähtemään vaikka kaupunkiin mutta mitä siellä tekee jos ei ole oikein mitään asiaa mihinkään - toisaalta esim.lääkärikierroksen jälkeen ei todellakaan nappaa mennä minnekään muualle kuin kotiin joten kyllä tulee oltua kotona, kotona ja kotona.
Ainakaan nykyisellä sähköpyörätuolillani kun ei vähänkään jäisellä tiellä pysty kulkemaan joten ihan oman turvallisuudenkin takia on oltava oman kotikaton alla, ja tietysti hieman toisten mielenrauhaakin ajatellen - mihin se äiti taas jäi jumiin....on silti aika usein lausevalinnoissa ykkösenä kun kesälläkin menen pihamaalle. Täällä maalla kun voi jäädä jumiin mitä yllättävimpiin paikkoihin pyörätuolilla ja sitten on vaan odotettava - ellei sitten sattunut kännykkä muistumaan mukaan ja sitten vielä josko siinä on kenttää juuri siellä minne on sattunut jumiutumaan, mutta näitä seuraavia tekeleitä tehdessäni oli vielä ihanat syyskelit ja lumesta ja jäästä ei tietoakaan.
Nyt kun tätä kirjoitan, niin lunta, räntää, vettä, tuulta, suojaa, pakkasta....kaikenlaista on jo ollut ilmastovalikoimassa joten viikko on vierähtänyt katon alla jo.

tässä muuten linkki kädentaitotiloissa olevalle nukkekodille joka on näytteillä kuntoutuskeskuksen käytävällä, on ihana nukkekoti pienen pienine yksityiskohtineen. Käy linkistä katsomassa!


 Tästäpä sitten seuraavaksi tekeleisiin, otan kuvat niistä Fimo-töistä kunhan saan aikaiseksi ja kirjoittelen uutta tekstiäkin sitten.
Kädentaitotilassa on niin paljon erilaisia mahdollisuuksia tehdä käsitöitä, korukin valmistui hetken mielijohteesta.



pajukranssi pohjana, syksyn värittämiä lehtiä puista ja köynnöksistä, vähän nauhaa ja vihreää jotain koristeheinää - niistä aineista on syyskranssi tehty.


Kankaanpainantaa pitkästä aikaa, 
viimeksi puolisen vuotta sitten - tai 
tulihan kotosallakin tehtyä jotain tässä välillä mutta nämä tuli tehtyä Maskussa MS-liiton kuntoutuskeskuksessa samalla kun olin siellä kuntoutuksessa.










Omaan paitaan kokeilin sabluunoita jotka piirsin ja leikkasin siellä ystävälleni ihan eri käyttöön kuin paitojen tekoa ajatellen.Valmiitakin sabluunoita on kädentaitojen hulvattomassa maailmassa ihan runsaudenpulaan asti - kun vaan osaisi aina valita parhaimmat, kaikkia ei edes jaksa selata läpi, niitä on niin hurjan suuri valikoima.

Kolibrit ja kukkaset ovat kukin omalla kalvollaan valmiiksi leikattuina ja käyttötarkoitus on kuulemma seinän kirjailu =)
äh, potsi kaipaa ääriviivoja, onneksi on kotosallakin näitä värejä niin saan maalailla jotta erottuu sitten paremmin.



Hirveitä vai hirviä, vaiko hirveitä hirviä
olipas kiltit jouluporot kun heittivät juustokuormastaan hiirulaisellekin maistiaisia...
siili ei tykkää lumesta....en minäkään...

Leikkelin punaisen pöytäliinan pannulappukokoon ja tulihan niitä patalappuaihioita jokunen siinä fiskarssien klipsutellessa, kotosalla sitten ompelen - tai niin olisi ainakin tarkoituksena - patalaput valmiiksi.

Josko joku tuttava sitten pukinkontista löytää uuden patalappusen....kukapa tietää...tonttu tietenkin!
 
Siili ei tosiaankaan tykkää lumisateesta...ja minäkään en ihan oikeasti tykkää lumisateesta! Tai onhan luonto kaunista mutta kun muuten harrastan valokuvaamista luonnossa niin tökkii pahasti kun ei pääse talvisia ihania raikkaita pirtsakan pakkasellisia maisemia kuvaamaan...eli siilin kanssa samaa mieltä tästä aiheesta.


Sukkia tuli kudottua aina odotusajoilla, eli seuraavaa päivän ohjelmaa odotellessa ja iltaisin televisiota katsellessa - mutta vasta sen jälkeen kun kädentaitotilojen ovet laitettiin lukkoon, klo 22...
Tässä piiiitkävartiset sukat, nauhat pitää kyllä vielä vaihtaa vähän pidemmiksi, hankin liian lyhyet pätkät mutta nou hätä - on lyhyemmillekin pätkille käyttöä.
Samanlaiset tein yhdelle kuntoutuslaitoksen hoitajistakin, hän ihastui tekeillä oleviin sukkiin ja heikkona hetkenäni lupasin hänelle tehdä samanlaiset kunhan itse hankkii nauhat.



Ehdin saamaan nekin sukkaset valmiiksi ja uusi omistaja vaikutti hyvinkin tyytyväiseltä.
Kaikenkaikkiaan ehdin kahden viikon kuntoutusjaksolla kutoa kahdet ja puolet sukat sekä kahdet ja puolet tumput, puolikkaat jäivät kotiin loppuvalmisteluajaksi sillä juuri niitä lankoja ei sitten tullutkaan tarpeeksi mukaan, mutta ihan hyvin kerkesin silti, iltojen töllön tihruttamiset kuluivat siinä puikkoja heilutellessa ihan hyvin, ei oikein huvittanut seurapelit tällä kertaa.



Silkkihuivin maalaamistakin tuli harrastettua, tässä oma huivini, pari päivää meni aina yhteen huiviin, ensimmäisenä päivänä ääriviivojen teko gutalla ja seuraavana päivänä välisilitys sekä väritys, kivaa puuhaa kyllä.




Lohikäärmeinen, pääskysellinen, kukikas ja koikarppinen rauhansymbolilla höystetty sekä väreillä kyllästetty huivi, en ollutkaan itselleni tehnyt ennen huivia....

Lopuksi vielä nimikirjoitus, tai nyt kyllä huijasin kaikkia lukijoita....tämähän piti tehdä siinä ääriviivavaiheessa sillä gutta tuubilla.
Ja tässä toinen huivin maalaus vaiheessaan.
Huivi pingotetaan nuppineuloilla styroksikehykseen, siinä sen saa aseteltua siten, etei värjätyt reunat ota kiinni mihinkään muuhun kuin satunnaisiin nuppineuloihin.
Tässä saa huivi kuivua ensin ja sitten silittämällä värin lopullinen kiinnitys.

Aiheen tähän huiviin antoi vapaa-ajanohjaaja Kaija joka toivoi suunnistusaiheista mallia, "niitä rasteja vaikka ja metsää" ja siitä se idea sitten otti ja lähti...
 



Rakkaalle monitoiminaiselle eli avustajalleni tein ajokoira-aiheisen silkkihuivin.
Avustajan kanssa on kerätty puolukan varpuja ja havuja, on ihasteltu luontoa ja pohdittu kanttarellien katoamista ja kaikkea, jotain näistä syyspuuhista tarrautui myös huiville.
Ajokoira-aiheisessa huivissa kuuluu ilman isompia perusteluja kurkistaa jänöjussi jostain ja tässähän se pitkäkorva luuraa.




Tähän antoi aiheen eräs mukava kuntoutuja, hänen runosensa ja kuva-aiheenkin kertoi, minä vain tekstasin ja piirustelin.
Niin on käet taskuissa eikun pois taskuista...
Peiliin se tietysti teipattiin, aukioloaika lappunen ja kuvaa ottaessani tulin sitten minäkin kuvaan mukaan.
Tämän akryylimaalauksen tein myös eräälle rouvalle joka oli kuntoutumassa, hän antoi ihan "vapaat kädet" ja tällainen siitä sitten tuli kädet vapaana.
Kiva fiilis tuli kun hän katseli kuvaa ja mietti että "kotopuolessa on järvi ja karhuja...mistä keksitkin juuri tuollaisen tehdä?"

No...no...kun vaan tuli tämmöinen tehtyä, ihan intuition myötä anoin siveltimen vipeltää paperilla. 
Tässä on osa taulusta jonka maalasin ihan omaa lupaustani, olin neliallashoidossa ja siellä ei ole kuin tyhjää seinää ja parit ohjetaulut joissa on tietysti että mikä estää ko.hoidon saamisen ja mitä hyötyä hoidosta on. Kysyin sitten että saisinko maalata jonkun kuvan sinne seinälle, vaikka jonkin vesiaiheisen kun kerta siinä hoidossakin ollaaan veden kanssa tekemisissä.
Tässäpä on kokonainen kuva, A3 kokoinen värileikki siitä tuli valmiina. Vielä jonkinlaisen kehyksen siihen kuulemma laittavat ennen kuin ripustetaan oikealle paikalleen jonka sitten neliallashuoneessa työskentelevät saavat minun puolestani päättää.



Tämän nuolikyltin maalasi taas eräs toinen kuntoutuja ja mökkituliaisiksi muistaakseni maalailin sitten toivottavasti toiveidensa mukaisen mökkimaiseman.
Kirppiksellä tuli shoppailtua ja siilin aineet tuli sitten puolivahingossa sieltä matkaan. Löysin hienon läpinäkyvän harjan varren ihan ensin, oli hurja alennusmyynti, jonkun krääsäkaupan loppuvarastoa siellä ilmeisesti kaupiteltiin ja ale% oli jopa -70! joten 1,60euroa maksavasta harjanvarresta olin ihan tyytyväinen kun alennuksetkin otettiin vielä tuosta hinnasta pois. Kyllä sen harjaosankin tietysti otin mukaani ja siitä siili saikin hienosti piikkinsä, soft Fimo-massasta tein kehon ja metallilangasta viikset vipattamaan.
Jälkeenpäin harmitti että miksi ihmeessä en ostanut vaikka kolmea vessaharjaa kun uusia olivat kuitenkin ja kyllähän siilejä olisi voinut vielä pari-kolmekin tehdä...ja se varsi! Varresta sain itselleni taikasauvan, enkä mitä tahansa taikasauvaa vaan oikean monitoimitaikasysteemin! Sillä saa kätevästi sammutettua valot, myös sytytettyä ne valot katkaisijasta...saa pöydältä kurkotettua sokerikkoa lähemmäksi taikka pullaa...oven saa tönäistyä kiinni ilman kurkottelua...käyttökohteita on aika monta =) 
 
Namskista - omenapaistosta tehtiin oikein koko porukalla, toimintaterapeutin ohjauksessa toimintaterapiana toteutettu omenapaistos, tämän kanssa maistui kahvit ja vaniljavaahto oikein makoisalta.