karjalanpiirakoita ja voita

pöydältä pitää ensin häätää mahdolliset tietokoneella

olijat..........    

edellisenä päivänä jo keitettiin iso kattilallinen riisipuuroa, sitä kyllä syötiinkin jo piirakoista haaveillessa kun ei voimat riittäneetkään enää leivonta operaatioon, mutta jäihän vielä piirakoillekin täytteeksi.
Eli  ensimmäinen ohje:

" keitä puuroa tarpeeksi ja vähän ylimääräistäkin"

seuraavana päivänä aamulla jo käännytin puurosta innostuneet pikkuihmiset ja isommatkin pois kattilan kimpusta ja näin päästiin alkuun.

Avustajani mittasi rapiat kuusi desiä kylmää vettä kulhoon ja muutaman teelusikallisen suolaa perästä.
Kulhon sain eteeni pirtinpenkille, se on sopivalla korkeudella taikinantekoa ajatellen sillä olen pyörätuolissa.

Avustaja eli Pirkko kippasi kupillisen tai vähän toistakin kupillista vehnäjauhoja vesisuolan joukkoon ja se  ihan vaan leivontaominaisuuden parantamista parantaen, ei siinä vehnäjauhotilkassa muuta taikaa ole.

Sitten melkein koko kilon pussillinen sihtiruisjauhoja sekaan ja sekoittelua, sekoittelua ja vaivaamista, lisää jauhoja enää ripauksia kerrallaan ettei tule ihan liian kovaa taikinaa.

Loppualustus kannattaa tehdä pöydällä, otettiin puolet kulhossa olevasta taikinasta ja pöydälle aimo annos sihtiruisjauhoa (ettei jää pöytään kiinni) ja tavallista taikinan vaivaamista pikkuisen, sen aikaa kun taikina on tasainen ja helposti muokattavissa.
Sormiin tämä taikina tulee aina jäämään kiinni ellei ole sitä varsinaista taikapölyä tarpeeksi käsissä, pöydällä, ...elikkä sihtiruisjauhoa.

Taikinasta taputeltiin matalampi teos ja kaulimella siloiteltiin noin pikkuisen vajaan sentin paksuiseksi levyksi.

Sitten levystä tehtiin pipareita....no ei pipareita mutta samalla tavalla, käytettiin vaan grogilasia, snapsilasia taikka-mikä-lieneekään-oikea -nimitys, no pientä, noin neljä-viisi senttiä halkaisijaltaan olevaa lasia muottina.
"Piparit" pitää muistaa käännellä hyvin, erittäin hyvin jauhoissa, sillä jos on liian vähän taikapölyä niin jääpi pastakoneeseen kiinni ja sotku on ihan oikeasti totta....

Pastakoneella piparit kaulitaan kahteen kertaan, ensin ykkösvaihtoehdolla ja sitten nelosvaihteella ja näin syntyy juuri sopiva "lätty"elikkä pohja karjalanpiirakalle.

Jos ei olisi tuota tekniikan ihmettä, niin pohjat syntyisivät pulikoimalla, niin itsekin ennen tein, nyt vaan ei oikein pulikointi onnistu. Ei taikinalla eikä uimahallissa....

Uuni lämpiämään 275asteeseen ja puurokulho pöydälle, puurokulhossa kannattaa olla ruokalusikka, sillä on kätevä lappoa puuroa pohjalle.

Puuro levitetään pohjalle siten että reunoille jää noin sentti taikinaa näkyviin, se on rypytysvara.
(vähän niinkuin saumavara muttei sinne päinkään.)

Puuroilun jälkeen seuraa rypytys ja tähän asti hauskin osuus.Luomuksia tulee helposti naureskeltua kun kaikki ei ihan ekalla kerralla onnistu aloittelevilta piirakan leipojilta, mutta harjoitus tekee mestarin, ei pidä lannistua!

Piirakat pellille vieri viereen, ne ei kohoa joten saavat olla melkein kiinni toisissaan.

Tässä vaiheessa pitää laittaa voi sulamaan kattilaan ja piirakat uuniin, keskitasoon ja paistetaan niin kauan kunnes puuron päällä näkyy pari tummentunutta kohtaa.

Pelti pois uunista ja tsekkaus kelloon, seuraava pellillinen on saman ajan uunissa.

Piirakat nostellaan vadille, lautaselle taikka tyhjälle pellille ja voidellaan sillä sulatetulla voilla.
Voidellut herkut peitetään leivinpaperilla ja paperin päälle leivinliina. Näin ne pehmentyvät ja voi oikein imeytyy piirakoihin.

Näin valmistuu herkulliset karjalanpiirakat.