| Kuten kuvasta näkyy, olin toukokuun ensimmäisenä päivänä lenkillä, aurinko paistoi ja keli oli ihan hieno. Täällä tulee silmäiltyä tuonne metsän siimekseen aika useinkin, siellähän asustelee metsän väkeä tietysti ja vaikka ne yleensä ihmistä ja ihmisen kulkua väistävät ja tarkkailevat piiloistaan niin siltikin tulee itse tutkailtua puiden lomaan josko jonkun elävän näkisi - toisaalta tätäkin toivoo ja toisaalta taas ajattelee että mitä hittoa sitä tekisikään jos vaikka nallukka tassuttelisi vastaan...sähkiksellä ei kovin lujaa pääse kotiin kuitenkaan eikä sen tööttikään isosti säikäytä. Joka tapauksessa, likka oli mukana ja kuvailtiin kaikenlaista, sitten metsään tähyiltyäni huomasin tämän pesän. Tämähän on oikeasti Tapaninmyrrskyn kaatama puu mutta sen juurakko näyttää ihan joltain Narnian peikkokodin suuaukolta. Muutahan ei sitten enää tarvittukaan kuin antaa mielikuvituksen laukata, ravata ja lentää niin saimme hilpeän mielen ja sen jälkeen näimme jo mielikuvituksen värittäminä puolitotuuksina ilmeneviä metsän peikkopesiä siellä sun täällä. Olisi enää puuttunut jooku oksan rapsahdus ja koiran säikähdys (koira oli mukana) ja olisimme molemmat lentäneet kotiin tasaisen lujaa vauhtia kirkuen ja toivottavasti ainakin - nauraen. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti