pupun mietteet - Bunny is so wise

pupun mietteet -  Bunny is so wise
vain mielikuvitus asettaa rajoja - mutta kuvitellut rajat voi aina ylittää. Only imagine makes limits - but when you just imagine limit...you are allowed to go over it.

maanantai 30. heinäkuuta 2012

Sormustinkukka ja Rentun Ruusu


Sormustinkukka on aivan ihanan näköinen mutta pitää muistaa että kaikki kaunis ei ole kuitenkaan ihanaa ja turvallista - Sormustinkukka on erittäin myrkyllinen.
Jos pitelet paljain käsin myrkyllisiä tai myrkyllisiksi epäilemiäsi kasveja, on hyvä aloittaa käsien pesu kylmällä vedellä ja huuhtoa hyvin ennenkuin säätää lämpöä veteen enemmän, sillä lämmin vesi avaa ihohuokosia ja myrkyt yms pääsevät sujahtamaan helpommin ihon syvempiin kerroksiin ja vaikkei mitään vakavampaa tapahtuisikaan niin paikallisen ihottuman riski ainakin saattaa kasvaa.
Sormustinkukka leviää aivan itsekseen tehokkaasti sopivalla paikalla, se ei kuki heti samana vuonna kuin se itää vaan tekee pelkän lehtiruusukkeen ensimmäisenä vuotenaan, vasta toisena keväänä alkaa kasvi lykätä pidempää vartta ja suurempaa lehtiruusuketta ja tietenkin ne kukkaset ilmestyvät kuvaan myös.
Lannoittaminen tekee hyvää tällekin kukkivalle, ainakin hevonpaska eli perinteinen hevosen lanta kasvatti pihapatoihin siirretyt taimet aivan valtaviksi!
Nyt joku ajattelee että: "no voi hyvänen aika, kaikki kasvithan kesällä lannoitetaan..." mutta esim.krassit ovat aika herkkiä lannoitteille, helposti saa koristekrassin kitumaan jos menee lannoittamaan samalla energialla kuin muut kukkivat ihanuudet.


















Maitohorsma leviää hakkuuaukeille ainakin joutuisasti villivadelman kanssa kilpaillen, tässä kuitenkin on ihan kukkapenkissä maitohorsmat, onhan sekin kukkanen kuitenkin eikä mitenkään erityisen rumakaan, kauniin värinen ainakin - ja kookas...tarpeeksi kookas tähän tapaukseen kun juhannusruusut ovat jo valkeanaan kukkineen ja sade hakannut kuihtuneet pois puskista niin maitohorsma kukkii kauniin lilertävänä vielä - jatkoa puskan kukinnalle.
Montaa horsmaa, tuota rentun ruusua ei voi tietenkään juhannusruusujen kaveriksi jättää, en tiedä kuinka helpolla horsma voittaisi kasvupaikkakilpailunsa oikean ruusun kanssa, muutamia varsia on jätetty kuitenkin ja jos vaan piikikkääseen ruusupuskaan joku uskaltautuu niin olisihan se hyvä että tulisi nypittyä kukkavarret pois ennenkuin se valkoinen untuva alkaa siemenvaiheessa lentämään pitkin pihamaata.


Rahapuu, erilainen versio

Selailin vanhoja valokuvia ja niidden "tekeleitä" -kansioita ja löysin tämän idean, kyse oli 11v täyttävästä lapsukaisesta jonka synttäreille tuli ns.nopea lähtö ja kauppaan kun on matkaa täältä maalta niin keksin tällaisen lahjavaihtoehdon.   
Pihamaalta sopiva puunoksa ja siihen teippasin kolikoita, kolikoita oli yhteensä tietenkin 11euroa - sama kuin syntymäpäiväjuhlallisuuksien vuosimäärä =)
Nurkista löytyi yhtä ja toista imaltelevaa, joulukuusenkoristenauhaa ym ja rusetti vielä puunrunkoon.
kukkapurkkiin styroksia sopiva kappale ja sen päälle vielä koristeita, ensin tietysti puun istutus styroksin läpi, purkin pohjalle laitoin muuten kiven ettei kaadu koko systeemi.
Lopuksi vielä "hoito-ohjeet" puulle ja kortti sankaritoivotuksin latvaan, tuli hauska oksiaan sievästi keinutteleva pikkuinen puu ja ainakin näytti sille, että lahjan saajakin piti saamastaan kasvista.


perjantai 27. heinäkuuta 2012

Lenkillä - On the Road

Tämän maiseman takia kannattaa lähteä lenkille vai mitä?

Paikka on Kasalan Kalasatama Merikarvialla. Tässäpä juuri perille saavuttuamme poika vie koiraa kastautumaan, saa vilvoitella tassujaan ja virkistäytyä, matkan pölyt samalla saavat kyytiä.

Puna-apila kukkii kauniisti parkkipaikalla...
Tässä on kurakoiran esitys, eli oi miten ihanaa onkaan möyriä veden äärellä...

Kieli pitkänään, ei kastautunut kokonaan mutta nyt on innokkaana katselemassa kun lähistöllä joku käytti trimmeriä, läheltä kuului myös viereisen mökin pihalta lasten leikkimisen ääniä yms koiralle mielenkiintoista viihdettä ja tarkkailua vaativaa ääntelyä tietysti.

Repanuutihan tämän koiran nimi on, oikeasti Pepona del Bolanio. Rotunsa on Espanjanvesikoira, tuli tuokin mieleen laittaa tähän kun facebookin puolella heti kun sain kuvat ladattua joku jo sitä kyselikin.

"mitähän tässä on..." yhteistutkailua =)

Matka meni hyvin, tosin jo alkutaipaleella oli pellolle ilmestynyt niitä traktorinmunia ja vielä ilman kuoria - se vasta olikin ihmeellinen asia ja vieläpä se, että ne eivät hyökänneetkään koiraparan kimppuun sieltä pellon laidalta.  Seuraavaksi tienvieren talon pihalta kuului koiran haukuntaa ja se vähän hirvitti itseänikin kun tiedän otuksen olevan kultainen noutaja tms ja todella usein irti ja tallustelemassa maantiellä, nyt oli onneksi aitauksessaan. 
 Seuraava hämmennys oli tienvieren talon pihalla kytkettynä oleva koira joka ketjut kilahdellen ampaisi niin pitkälle kuin ketjunsa antoi periksi ja haukkui ja ärisi, voi hyvänen aika kun Repanuuti sai pikku töpöhäntänsäkin jalkojen väliin....onneksi emäntä sentään suojeli ja jatkoi matkaa kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan niin matkanteko jatkui ihan hyvin ja töpökin asettui oikealle paikalleen.

Pojan polkupyörää on syytä myös vahtia, jos vaikka joku sattuisi samalle alueelle tulemaan...tosin paikka oli aika hiljainen ja rauhallinen, kaksi autoa kävi kääntymässä sillä aikaa kun huilailimme satamassa eli ei mikään kovin vilkas paikka.

Vettä koiralle, ihmisille oli limpparia eväänä.

Hepuli....
...hepulikohtaus jatkuu...


....ja jatkuu...


....kunnes asettautui emännän eli minun eteen normaalille paikalleen, eli sellaiseen kohtaan ettei emäntä pääse mitenkään livahtamaan ilman ettei koira huomaisi vaikka sattuisi nukahtamaan...

Kotimatkalle oli lähdettävä kuitenkin, matkaa yhteen suuntaan kertyi 5,6km joten välillä mentiin niin lujaa kuin itse pääsen tällä sähköpyörätuolillani eli n.10km tunnissa ja välillä ihan koiran kävelyvauhtia.



Oma koti kullan kallis! Kotiterassin portilla ja tässä kuvassa onkin jo kotilammessa uimassa käynyt koira =)


tiistai 24. heinäkuuta 2012

kuiviikukkii kranssissa

Navetan takana tien vierellä kasvaa tällaista ruohoa/ruokoa, vähän niinkuin kaislaa muttei sinne päinkään... kätevästi sai palmikoitua kun ensin laitoin nipun terassin lattialle ja ajoin varovasti sähkiksellä yli - pehmeni kivasti ja kätevästi varret ja ei sitten muuta kuin letittämään...

Näiden nimeä en tiedäkään, mutta ajattelin että voisivat olla ihan kivan näkööisiä kuivattuina jos nuo pampulat jäävät ehjiksi.

AAAH!! Mansikoita omalta maalta kunhan jonkun vaan saa keräämään ne parempaan talteen.

sunnuntai 22. heinäkuuta 2012

crocheting - virkattuja























sunflower bag - auringonkukka kassi

Auringonkukka kassi/pussukka.


Pori Jazz 2012

Porijazz 2012
Jazz myymälä josta ei tullut tällä kertaa mitään hankittua - ehkä muistot itsessään tapahtumasta muistaa ilman porijazz-mukia tms kun olivat kohtalaisen tyyriitä....


Päivän pilvet, keli oli aivan ihana, kuulemma muualla Suomessa kyllä satoi ihan Porinkin edestä.


Kauppatorilla oli kaikenlaista kojua ja esittelyä, oli pelastuslaitosta, tullia, apteekkia, ulkoministeriötä yms. tässä ilmeisestikin näytetään kuinka paljon hiekkasäkit pitävät vettä säkkien toisella puolella. Kiva idea uima-altaalle...

Ihana huovutettu mekko MS-liiton toimiston ulkopuolelle

näitä mainosminejä oli montaa eri sorttia pitkin kaupunkia.

kivan kokoinen marjakori....

ta-daa!!! ja ei kun ritsamatkalle angry bird -tyylisellä menimelillä =)

Satakunnan Pelastulaitos kärryineen...


näyteikkunasta napattua...tuli katseltua ikkunoita matkalla takaisin jazz kadulle kun pankkiautomaatilla piti käydä välillä, joka paikkaan kun ei kerta kortti tietenkään käynyt.

huoh

tän auton vieressä kuuli hyvin musiikkia...

mentiin uhmakkaasti läpi ihmismassan ja löydettiin jopa kävelevälle osapuolelle istumapaikka ja sitten - esityksen aiheena olikin mainos illan ohjelmasta ja juuri tässä juonto kertoo että mainos oli jo ohi...että tervetuloa vaan ja silleen.

Tässäpä ideaa taas, teltta ja kattokruunu, eikä mikään miniversio valaisimesta vaan ihan kunnon kruunu, kiva =)

Kreikasta terveisiä, oliiveja vaan montaa eri sorttia, valkosipuleita yms säilöttyjä oli puolet tuosta kojusta, toinen puoli oli kuivattuja juttuja, pähkinöitä hunajalla sipaistuina, chilillä maustettuina...kaikenlaisia kuivattuja namskis juttuja. Saatiin jopa maistiaisia.

tässä koju jonka ohi ei ihan niin vaan päästykään....siis jokainen laji taisi olla erilaisia molemmin puolin kojua ja kaikki ihanan pehmeitä suussa sulavia toffeita!!! en ole ikinä maistanut yhtä hyvää toffeeta, muutama palanen oli pakko hankkia kotiinviemisiksi, myyjäkin kiva "have a sweet evening my dear" =)

ja sweettiä toosiaan, suklainen kakkupalanen kyytipoikana kaffetta, siis kuviinhan ei alkoholijuomia otettukaan, oltiinhan kilttejä tyttöjä reissullamme ;)

Oh! Ottaisko kylmää vai kuumaa vettä..... Bajamajayhdyskunnan vierellä oli käsienpesupaikka kuten kunnon hygieniaan kuuluukin, molemmista hanoista tuli kyllä kylmää pelkästään, ihan ok ja sillä pärjäsi kunhan oli varsinaisen bajamajan kanssa sohlannut hiki otsalla...

invamalli oli kyllä leveä ja tilava, erittäin siisti sisältä jne, mutta kun sähkiksen hurautin ovesta sisään ja kaveri laittoi oven perässäni kiinni ja kiirehti omille kiireisimmille asioilleen niin tajusin että - miten h...ssa pääsenkään sähkikseltä asiointi-istuimelle....hmmm....taaksepäin ei päässyt kun ovi oli kiinni ja jos olisi ajanut siten että helposti pöntölle niin sitten ovi olisi jäänyt ihan sepposen selälleen...eli käsinojan yli ja kierähtämistyylillä - eipä tartte fysioterapiassa ihmetellä miksi selkä onkaan taas niin kumman notkea kun oikein tuli voimisteltua =)

Kirjurinluotoon ei mitään asiaa mun ajopelilläni,

...oikein sillan pielessä seisonut järjestysihminen kävelytti apulaiseni tuonne ylös "tule nyt katsomaan millainen tää on" ...ihan kuin täältä alhaalta ei jo näe ja tajua että nousujyrkkyys on sitä luokkaa ettei mikään vakuutus korvaisi jos tuolta kaatuisi ja tarkastaja tulisi tsekkaamaan luiskajyrkkyyksiä... kirjurinluodon puolelta taas kyllä näytti sille, että olisi päässyt sillalle mutta ei siis perille asti kaupungin puolelle tietenkään kun vastassa olisi ollut tämä sama hökötys. Kiersimme sitten oikein autoilijoiden käyttämän sillan kautta, ei siinä mitään mutta vähänkö olisi ollut kiva päästä paljon puhuttua ponttoonisiltaa pitkin.

Kirjurinluodon puolelle kuvattua maisemaa terassilta - ja se siideriannos ei tosiaan näy =)

Puuvillatehdas, entinen sellainen. Tuolla olisi ollut myös konserttia ja tapahtumaa mutta kyyti tuli hakemaan jo ennen puoltayötä kotiin päin eikä millään ehditty joka paikkaan...


rohkeimmat olivat uimassakin, luulisi että jokivesi olisi ollut aika viileetä mutta peloton nuoriso kävi virkistäytymässä.

vähän liian kookas sidukkapullo - vai onko lokki kääpiörotuinen?



puistossa oltiin eväitä syömässä ja kuunneltiin samalla musiikkia päälavalta, kuului tosi hyvin eikä ollut ihmispaljoutta ympärillä.

puistossa on lastenkin osuus ja nimi muistaakseni Pelle Hermannin leikkipuisto, tämä tietystikin Pelle Hermannin vaunu =)

oli niin kivan näköinen puu että pakko oli kuvata tämäkin


Kirjurinluodon puolelta kaupunkiin päin kuvattua

ja näitä puita ja maisemia...

...puu

...puu

..ja hevonen=)


massu tulee kipeeksi kun kaupunkiheinää nyhtää suuhunsa, toivottavasti ei sentään.

ja sitten vielä hevosia, näiden takia eräs ihminen melkein pysäytti liikenteenkin...tai oikeestaan oli tulossa tekemään sitä ihan mun takiani kun autot vaan huristi ohi eikä päästy tietä ylittäämään takaisin päin pollekuvausten jälkeen. aika kohtelias oli henkilö, mutta toisaalta - ei yli neljää autoa ehtinyt ohi menemään....


näillä säärystimillä tarkenee suomalaisessa kesässä =)


komea yhdistelmä

ja takaisin terassille...terassilta kuvattua seuraavissa..


tää on varmaan joku vieraslajike...kasvoi ihan terassin kulmalla =)

sateenkaarta koitin saada kuvaan


porukkaa riitti pöydän vieressä...

...ja alla...

nää on hurjan vaarallisia vesillä, sekä nautittuna että tällälailla hyljättynä.

Banaanit vesillä....nyt mä oon jo melkein kaikkee nähnyt...

vastapäisellä rannalla alkoi näkyä jo enemmänkin liikehdintää

...hmm...montakohan kertaa tänkin kopin kuvasin....

..lisää pöydän vieruskavereita...

raatihuoneen kulmilta lähti kotikyyti, ilta-aurinko laski hienosti ja valaisi vanhoja rakennuksia. Päivä oli ollut aivan ihana jos ei oteta laskuihin sitä räkäkännistä joka kuseksi erään talon vierellä ja lähti seuraamaan meitä, vauhtia kiristettiin ja ukko lopuksi jo juoksi - jäätiin portille sitten juttelemaan järjestysmiesnaisen kanssa niitä näitä ja ukkeli häipyi näkyvistä. Tuli vähän kauhee olokin, mutta kaikki loppujen lopuksi hyvin.