Lenkillä - On the Road

Tämän maiseman takia kannattaa lähteä lenkille vai mitä?

Paikka on Kasalan Kalasatama Merikarvialla. Tässäpä juuri perille saavuttuamme poika vie koiraa kastautumaan, saa vilvoitella tassujaan ja virkistäytyä, matkan pölyt samalla saavat kyytiä.

Puna-apila kukkii kauniisti parkkipaikalla...

Tässä on kurakoiran esitys, eli oi miten ihanaa onkaan möyriä veden äärellä...

Kieli pitkänään, ei kastautunut kokonaan mutta nyt on innokkaana katselemassa kun lähistöllä joku käytti trimmeriä, läheltä kuului myös viereisen mökin pihalta lasten leikkimisen ääniä yms koiralle mielenkiintoista viihdettä ja tarkkailua vaativaa ääntelyä tietysti.

Repanuutihan tämän koiran nimi on, oikeasti Pepona del Bolanio. Rotunsa on Espanjanvesikoira, tuli tuokin mieleen laittaa tähän kun facebookin puolella heti kun sain kuvat ladattua joku jo sitä kyselikin.

"mitähän tässä on..." yhteistutkailua =)

Matka meni hyvin, tosin jo alkutaipaleella oli pellolle ilmestynyt niitä traktorinmunia ja vielä ilman kuoria - se vasta olikin ihmeellinen asia ja vieläpä se, että ne eivät hyökänneetkään koiraparan kimppuun sieltä pellon laidalta.  Seuraavaksi tienvieren talon pihalta kuului koiran haukuntaa ja se vähän hirvitti itseänikin kun tiedän otuksen olevan kultainen noutaja tms ja todella usein irti ja tallustelemassa maantiellä, nyt oli onneksi aitauksessaan. 

 Seuraava hämmennys oli tienvieren talon pihalla kytkettynä oleva koira joka ketjut kilahdellen ampaisi niin pitkälle kuin ketjunsa antoi periksi ja haukkui ja ärisi, voi hyvänen aika kun Repanuuti sai pikku töpöhäntänsäkin jalkojen väliin....onneksi emäntä sentään suojeli ja jatkoi matkaa kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan niin matkanteko jatkui ihan hyvin ja töpökin asettui oikealle paikalleen.

Pojan polkupyörää on syytä myös vahtia, jos vaikka joku sattuisi samalle alueelle tulemaan...tosin paikka oli aika hiljainen ja rauhallinen, kaksi autoa kävi kääntymässä sillä aikaa kun huilailimme satamassa eli ei mikään kovin vilkas paikka.

Vettä koiralle, ihmisille oli limpparia eväänä.

Hepuli....

...hepulikohtaus jatkuu...

....ja jatkuu...

....kunnes asettautui emännän eli minun eteen normaalille paikalleen, eli sellaiseen kohtaan ettei emäntä pääse mitenkään livahtamaan ilman ettei koira huomaisi vaikka sattuisi nukahtamaan...

Kotimatkalle oli lähdettävä kuitenkin, matkaa yhteen suuntaan kertyi 5,6km joten välillä mentiin niin lujaa kuin itse pääsen tällä sähköpyörätuolillani eli n.10km tunnissa ja välillä ihan koiran kävelyvauhtia.

Oma koti kullan kallis! Kotiterassin portilla ja tässä kuvassa onkin jo kotilammessa uimassa käynyt koira =)